Ajankohtaista:

Ylen vaaligalleria, käy katsomassa Kauko Juhantalon haastattelu.

Kauko liikkeellä täällä.

Yhteystiedot

Kampanja

Lue vaalilehti tästä

 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kauko Juhantalo Kankaanpään lukiossa 5.12.2001 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit puolisoineen, veteraanien lesket, onnelliset tulevat ylioppilaat, hyvät lukiolaiset, arvoisat kuulijat 

Kun itsenäisyyspäivän aattona saan tilaisuuden samassa puheenvuorossa sekä kiittää sotiemme veteraaneja, että tervehtiä valistunutta, elämänsä parhaimpaan kukkaan puhkeavaa nuorisoa, on annettu mahdollisuus miltei ylivoimaista toteuttaa. Koulussanne syntynyt ajatus näiden kahden erilaisen elämänpiirien yhdistämiseksi samaan tilaisuuteen on ollut ennakkoluuloton ja luonnollisesti mitä parhaiten perusteltavissa. Lapsuus, nuoruus, keski-ikä ja vanhuus ovat kulkeneet peräkkäin ja rinnakkain aikain alusta. Tämä ratas ei pysähdy, joskus sen sisäinen rakenne voimasuhteiltaan vaihtelee, joskus arvostuksen ja tärkeyden painotus muuttuu. Ehkä olemme oppineet tuntemaan toinen toisiamme entisiä aikoja paremmin. 

Sukupolvien vaihtuminen kuuluu luonnonjärjestykseen. Ristiriidat vanhojen ja nuorten kesken eivät ole osa luonnonjärjestystä, mutta niiden olemassaolo on ollut miltei säännönmukaista. Tautiaallot ja sodat ovat olleet historiassa sukupolvien välisen määrällisen tasapainon heiluttajia, mutta laajan uskomuksen mukaan Suomessa eri sukupolvien toinen toisensa tunteminen on ollut menneisyydessä läheisempää, inhimillisempää. Määrällisiä suureita osaamme entistä paremmin laskemalla mitata, mutta onko uskomuksemme muutoksesta oikea ja onko meillä malttia ja kykyä oikein arvioida niitä eroja, joita eri maiden ja kulttuurien välille on syntynyt sukupolvien välisessä kunnioittamisessa ja arvostuksessa?

Toimiva yhteiskunta edellyttää kansalaistensa tietävän tämän elävän arvostuksen välttämättömyyden, mutta rehellisesti kokiessamme tunnemme nykysuomessa tämän arvostuksen pyrkivän vähentyvään, huonompaan suuntaan. Sukupolvemme aivan selvästi eriytyvät päivittäisessä työssä, asumisessa ja seurustelussa. Entisajan traditio ei enää siirry normaalissa arkipäivän läheisyydessä, koska sellainen läheisyys koko ajan, murheellista kylläkin, vähenee ja jopa kokonaan poistuu. Mummu ja pappa sekä jälkipolvet yhä harvemmin nykyään asuvat saman katon alla. Siksikin koulunne hienoa tapaa sukupolvien kohtaamiseen täällä näin juhlavasti ja arvokkaasti on suurella mielihyvällä kiittäminen. 

Viime sotien jälkeinen Suomi joutui aloittamaan vaatimattomista, jopa kurjistuneista oloista. Miesten ja naisten sotasankaruudella maamme pelastettiin aivan viime hetkillä säilymään itsenäisten kansakuntien joukossa. Saamme olla rehellisesti ylpeitä sota-ajan sukupolvista ja siitä, ettei maatamme kyetty murtamaan saati miehittämään. Arvo on annettava myös maan poliittiselle johdolle, joka maailmanvaltojen poliittisten päämäärien ja kumppaneiden vaihdellessa säilytti mielenmalttinsa ja saattoi sota-ajan jälkeisen elämänsä elää arvokkaasti kansalaisten parissa. Kärsimme kuitenkin kovia kolhuja. Menetettyjen sankariuhrien määrä oli suuri, monen aviopuoliso ja isä jäi sotatanterelle ja monet saivat vakavia vammoja ja tuskin kukaan kykeni selviytymään raskaista vuosista ilman henkisiä vammoja. Menetimme suuren osan historiallisesti rakasta ja meille kuuluvaa isänmaatamme ja menetetyn Karjalan väestö joutui siirtymään uusiin ja outoihin asuinpaikkoihin, usein paikkoihin, joissa vastaanotto ei ollut kaikkein ymmärtäväisin. Karjalainen siirtoväki ja paikalliset asukkaat kykenivät kuitenkin oletettua nopeamminkin löytämään yhteisen pohjan yhteiselämälleen ja raja-aidat, jotka joillakin seuduilla olivat hyvinkin korkeita, ovat kaikki kaatuneet. Silloin kun maassa tarvittiin optimismia, uskoa omiin mahdollisuuksiin ja luottamusta maan vapaaseen tulevaisuuteen, olivat karjalaiset naiset ja miehet näyttämässä erinomaista esimerkkiä. 

Maassamme oli säännöstelytalous, pellot olivat vuosien varrella jääneet työvoiman ja lannoituksen puutteesta vaatimattomalle hoidolle, kaikesta oli puutetta ja vain vaivoin elinkeinoelämämme vähitellen vahvistui. Voittajien määräämät sotakorvaukset olivat kohtuuttomat, mutta kansan sitkeällä päättäväisyydellä valjastettiin uutta energiaa menetetyn tilalle, rakennettiin uusia viljelyksiä ja tehtaita ja raskaiden vuosien aikana luotiin pohja teollisen Suomen kehitykselle. Valitettavasti toisen maailmansodan jälkeiseen maailman huurusi vielä suurten maiden välille kylmä sota erilaisten taloudellisten ja ideologisten arvojen ja maailmannäkemysten temmellyskentäksi ja jäykisti vuosikymmeniksi uuden oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisamman maailman luomisen. Tässä ympäristössä suomalainenkin yhteiskunta torkahti sodankäyneen sukupolven arvojen kunnioituksessa ja muistamisessa, joillakin tahoilla kiittämättömyys jopa nousi korostettuun asemaan. Yhteiskuntamme kuitenkin heräsi, vaikkakin kovin myöhään. Tänä päivä jokainen kansalainen nuoresta varttuneeseen paljastaa nöyrästi kiitollisuuden päänsä suuresta kunnioituksesta teille sodista välittömästi kärsimään joutuneille sukupolville. 

Suomalaisille itsenäisyys on perinteisesti vakava asia. Kullakin maalla ja kansalla on omaan itsenäistymiseensä ja sen juhlimiseen historiallinen traditionsa ja perinteensä. Jotkut tanssivat, riemuitsevat ja viettävät karnevaalejaan. Suomelle itsenäisyys on kuitenkin vielä verraten nuori, siihen sisältyy toki iloa, mutta myös paljon surua, se on vahvasti sotien sävyttämä. Siksi menojen arvokkuus, jumalanpalvelukset, kanuunoiden paukkeet ja hillityt juhlat ovat juhlamme luonteelle luonnolliset. Kunnioitamme sankarihautojamme, hiljennymme. 

Toisaalta viimeisen vuosikymmenen aikana Euroopassakin on uusia valtioita syntynyt ripeästi. Useimmat niistä ovat taloudellisestikin vielä epävarman tiensä alkutaipaleella. Tätä taustaa vasten itsenäisyytemme aika onkin jo pitkä, olemme ehtineet nousta maailman kehittyneimpien valtioiden joukkooon. Ulkoinen turvallisuutemme ei ole uhattuna ja yhteiskunta kantaa jokaisesta kansalaisesta huolta. Kiire, vieraantuminen, työttömyys ja myllertävä sisäinen muuttoliike luovat hyvinvointiyhteiskuntaan kuitenkin uudenlaisia ongelmia, joita monien vaikeissa olosuhteissa aiemmin eläneiden on vaikea ymmärtää. Joka tapauksessa nuorison mahdollisuudet ja elämänpiirin laajuus ovat aivan toista kuin ennen. Sivistys on aina kansakunnan rikkaus. Jokaiselle nuorelle tarjotaan yhteiskunnan puolesta nyt eri teitä kykyjen ja halujen mukaan edetä korkeimpiin tutkintoihin saakka. Saman aikaisesti itse kunkin nuoren tulee kokea ja oppia tuntemaan oman elämänsä mahdollisuudet ja rajat. Jokaisella on mielessään oma kumouksensa, tympeys valmiisiin auktoriteetteihin, vastenmielisyys valmiiksi pureskeltuun vaihtoehdottomaan tietoon. Omakohtainen uusi on koettava itse, mielikuva kokemuksista on sulateltava itse. 

On vain luonnollista, että nuorison katseet kääntyvät entistä useammin ja herkemmin seuraamaan maailman tapahtumia laajalti maamme rajojen ulkopuolelle. Kielitaito, huipputeknologia, liikkumisen tavaton vaivattomuus, taloudelliset mahdollisuudet ja matkustamisen laajamittainen vapaus ovat aivan toista luokkaa kuin vain muutama vuosikymmen sitten. Entistä useampi suorittaa opintonsa ja elämäntyönsä muualla kuin kotisuomessa. Puoliso löytyy yhä useammin erilaisesta kulttuurista ja emme enää ihmettele saati osoittele eri värisen tai näköisen kansalaisen olemassaoloa seurassamme. Umpiujo suomalaisuus on tottunut käymään uudenlaista suvaitsevaisuuden koulua. Siksi onkin ymmärrettävää, että varmasti yhtä isämaallinen suomalainen nuori kuin ennenkin katselee tänä päivänä maailmaa avaramman ja paljon laajemman tietämyksen turvin kuin ennen. Siksi myös monen perinteisen arvostuksen painotukset saattavat muuttua, entistä kuitenkaan hylkäämättä. Kun nykynuori pitää oman maan taloudellista vahvuutta, rauhan aikaa ja maan itsenäisyyttä kuin itsestään selvyytenä, hänellä on luonnollinen mahdollisuus paljon avarammin tiedostaa ja toimia niiden valtioiden ja kansojen hyväksi, jotka ovat vasta alkutaipaleella pysyvän itsenäisyytensä usein tuskaisella tiellä. 

Tuntemustensa kautta rauhan aatteet ovat nuorille läheisiä. Suomi pitää päättäväisesti puolustusvalmiutensa ja puolustusvoimansa korkealla tasolla, mutta osallistuu samalla esimerkillisesti rauhanomaisten ratkaisujen löytymiseen maailman kriisipesäkkeissä. Siellä missä rauha on häiriintynyt ja tarvitaan tasapuolisia tilanteen ratkaisijoita, tarvitaan myös nopeasti rauhan puolesta toimivaa suomalaista sotilasta. Maailmassa käydään tänäkin päivänä tuskaisia taisteluita, mutta me suomalaiset luotamme kokonaisten maailmanpalon kaltaisten sotien olevan ohitse. Nuoret ihmiset haluavat rauhan aikaa ja he työskentelevät sen hyväksi. Uhkakuviksi ovatkin nousseet uudet vakavat ongelmat. Väestömäärän valtava kasvu jatkuu. Suurena syynä on maapallon rikkaiden ja köyhien kansakuntien välisen kuilun jyrkentyminen.

Valitettavasti myös maapallon ja ilmakehän saastuminen edelleen lisääntyy. Öljyä ja kaasua löytyy jatkuvasti lisää, mutta puhdas vesi loppuu ja on pian niitä kalliimpaa. Hyvinvoivat valtiot luovat koko ajan tiiviimpiä yhteistyön muotoja taloudessaan, hallinnossaan ja puolustuksessaan. Perinteinen historiallinen käsitys itsenäisestä valtiosta erityisesti nuoren ihmisen mielessä saattaa siksi helposti muuttua, jopa hämärtyä. Oma Suomemmekin on tiiviisti mukana monissa näissä järjestelyissä ja kuin häpeillen joudumme vuoden vaihteessa toteamaan, että markkammekin on siirtynyt historiaan. Eräs keskeisimpiä perinteisen itsenäisen maan symboleja poistuu siten käytöstämme. Kuin huomaamatta tapahtunutta itsenäisyyskäsitteen muutosta kuvannee se, että teemme tämän rahapäätöksen itse sen harkittuamme, emme sodan saati vihollisen painostamina. Näkökannat eivät toki tästä päätöksestä kärjisty, mutta luonnostaan moni vanhemman sukupolven edustaja sielussaan kokee tämän periksiantamisena vanhoille arvoille, kun nuori saattaa kokea tapahtuman vain järkevänä käytännön kanssakäymistä helpottavana toimenpiteenä. 

Perinteisesti tämä päivä keskittyy tarkastelemaan valtiollista itsenäisyyttä ja ehkä sen sisällön muuttumista nykymaailmassa. Lukiolaisten ja veteraanien yhteistilaisuus valpastuttaa meitä onneksemme myös huomaamaan monen muunkin itsenäisyyden muovautumista elämän kulussa. Onneksi olkoon, osalle teistä alkaa tänään riemu oman ylioppilaslakin kanssa. Se on eräs keskeisen tärkeä symboli merkittävästä itsenäistymisvaiheesta ihmisen elämässä. Koulun ohjaus päättyy, vastuu peräsimen pidosta siirtyy vankemmin nuoren omiin käsiin. Sivistyksen, tiedon ja elämän opiskelussa se on kuitenkin vain yksi vaihe. Kuvaavaa on kansakoulun ekaluokkalaisen ensimmäisen koulupäivän kokemuksista isänsä kysymykseen antama kommentti: Isä-kulta, kyllä taitaa parhaat päivät olla takana päin. Niin se on, koko loppuelämä on vaihtelevaa koulun käyntiä, uuden oppimista, taitojen kartuttamista. Ylioppilaana tahti vain paranee ja tiivistyy, mutta juuri tänään ei ensisijaisesti ajatella sitä. Tämän päivän tulee olla onnen ja riemun päivä koko perheelle, gaudeamus igitur. 

Kaikille teille rintaman urhoollisille sotilaille ja kotirintaman ankaran vastuun kantaneille lausun kaikkien kankaanpääläisten puolesta kunnioittavan tervehdyksen ja kiitoksen. Olkoot kaikki hyvät henget mukana vaalimassa teidän terveyttänne ja kuntoanne päivien askareissa itsenäisessä, rakkaassa Suomessamme. 

Teille lukiolaiset ja erityisesti uudet ylioppilaat toivon onnea ja menestystä sekä voimia ja sitkeyttä vaativalla opintiellä. Terrorismin ja sotien sävyttämä maailma ei ole otollisin hetki astua vastuunkantajan rooliin, mutta luotamme teihin täydellisesti. Kun mahdollisesti monipuoliset tietonne yhdistyneenä kokemuksiinne maailman turuilta muovaamat käsitystänne valtiollisesta itsenäisyydestä, toivon sen vankan perustan syntyvän aidosta suomalaisuudesta, oman itsenäisyytemme peruskäsitteestä.