Ajankohtaista:

Ylen vaaligalleria, käy katsomassa Kauko Juhantalon haastattelu.

Kauko liikkeellä täällä.

Yhteystiedot

Kampanja

Lue vaalilehti tästä

 

Politiikan alakulo

 

Kymmenisen vuotta sitten suomalaisia ammatteja arvostettaessa paimen oli viimeinen. Siis varsinainen paimen, eikä hengen vastaava. Nyt sen roolia on väkevästi kolkuttamassa kansanedustaja ja ministeri. Miksi näin. Sama putoava arvostus näyttää kohdistuvan merkittävästi myös puolueisiin.

Yksinkertaistaen voi sanoa, että hallituksen puheet ja teot ovat ertaantuneet liiaksi toisistaan. Puuttuu myös luotettavia persoonia. Ei ole Virolaisen, Sorsan, Viinasen ja Vennamon tapaisia persoonia, joiden arkista puhetapaa saattoi jopa uskoa ja puhuivat ilman valtavaa taustabrifausta ja korvanappeja. Myös kaupallisuuden ja viihdemaailman työntö politiikkaan lisääntyy, uusia vaikuttamisväyliä etsitään, luottamus politiikkaan hiipuu. Vain kansan kieltä puhuviin Sipilään ja Soiniin luotetaan, koska näyttää heidän itsekin ymmärtävän mitä puhuvat. Orastavat persoonat kulutetaan liian varhain loppuun.

Valt.tiet.tri. Seppo Lindblom kirjoitti jo v. 2007(Otava 2007) väitöskirjansa jatkeeksi pamfletin omaisen teoksen ”Politiikka karkumatkalla”, jossa hän ansiokkasti analysoi päivänpoliikkaa, joka mahtailevien vaalitavoitteiden jälkeen joutuukin käytännössä vaikeiden valintojen eteen. Hän ennustaa, että modernin hyvinvointivaltion yksi tyypillisimmistä piirteistä on puolueisiin kohdistuvan luottamuksen menettäminen. Hän myös neuvoo puoluettaan yhteiskuntareformien ja pragmatismin välisistä karikoista ja kansalaisten ymmärryksen aliarvioinneista. Tuntuuko tutulta. Lindblom nimeää tämän demokratian alakuloksi, joka on otsikkoa laajempi käsite.

Esimerkkinä tullaan teknokratiaan, virkamiesvalmistelun ja hallituksen päätösten väliseen ristiriitatilanteeseen. Kummalla on todellisuudessa luottamusta johtaa maata. Kun maan talous on todella kehno, hallitus halvaantuu ja apuun tulee malli Sailas. Tämähän on demokraattisesti väärin, mutta asiallisesti oikein. Kansa ei usko hallitustaan, mutta Raimo Sailasta välittömästi. Kyse on jälleen demokratian alakulosta.

Aikaisemmin Suomessa oli vain yksi valtiosihteeri, arvostettu valtiovaraiministeriön kansliapäällikkö. Nyt heitä on lehden mukaan peräti 147 kappaletta. Nimittäin poliittisia valtiosihteereitä. Ymmärrän avustajien tarpeellisuuden, mutta kohtuus kaikessa. Käytännössä vakinaisten ja poliitisten virkamiesten puurot ja vellit ovat sekaisin. Suurelle joukolle ei ole todellista tekemistä, kyseessä on hallituspuolueiden koulutusjärjestelmä vastavalmistuneille aktivisteille. He toimivat hyvänä esimerkkinä politiikan alakulolle. Demokratian alakulolle he eivät asiaosaamisellaan onneksi yllä. Yhden asian he ovat osanneet. Nimikkeen muutos hetkessä avustajasta verovaroin ylläpidetyiksi valtiosihteereiksi on ollut tiukan talouden aikana huima suoritus.

 

 

Kauko Juhantalo (kesk.)

ex-kansanedustaja ja ministeri