Ajankohtaista:

Ylen vaaligalleria, käy katsomassa Kauko Juhantalon haastattelu.

Kauko liikkeellä täällä.

Yhteystiedot

Kampanja

Lue vaalilehti tästä

 

Miten kesätyö eroaa siitä oikeasta

 

Muutaman vuoden olen pessyt päivän parin ajan mattoja kesällä kaupungin pesupaikalla. Paikka toimii todella hyvin, mainiosti kuten siellä vierailevat toteavat, vesi vähän kylmää, mutta eikö vanha kansa ollut sitä mieltä, että matot pitää pestä kylmällä vedellä, totesi eräs tietävä.

Edellisen päivän pesin talon mattoja kallistetulla traktorin lavalla myös painepesurilla ja juuriharjalla. Hyvinhän sekin käy, selkä kyllä ärtyy päivän konttailusta. Vesiletkukin halkesi kesken kaiken, kyllä kaupungin paikka on ykkönen.

No joka tapauksessa menin tori-aamuna mattoineni pesupaikalle jo heti seitsemän jälkeen. Eihän siellä vielä ketään ollut, mutta vähitellen alkoi yksittäisiä ja porukoita saapua, tuttuja ja tuntemattomia. Tietenkin välillä tunti torilla ja lisää mäntysuopaa.

Joku ehkä aristelikin persoonaani, mutta miellyttävän naisseurueen aikana eräs ahkerasti mattojaan pesevä nainen alkoi iloisesti nauraa ja sanoi, että hänen mieleensä tuli, vastaako tämä niitä hetkiä, jolloin kylän väki kokoontui rannalle ja naiset pyykkäsivät. Yritimme pohtia, mikä oli silloin miesten työ.

Heidän lähdettyä ja väen vaihduttua aloin itsekseni pohtia, miten kulttuuri työn käsitteestä on tässäkin muuttunut. Mikä ennen oli vain pakollinen työvaihe, on toki tänäänkin työtä, mutta iloisen rupattelun merkeissä, vettä tulee kraanasta oikealla korkeudella olevalle työpöydälle, telalla kruuvataan ylimääräinen vesi pois. Kuin huomaamatta tämä työ on muuttunut kuin vastapainoksi omalle leipä- ja palkkatyölle.

Elämääni kuuluu varhain aamulla usemman lehden luku. Tänään juuri oli poikkeus, heitin lehdet laatikosta vain autoon, kiirehdin pesupaikalle. Hesarissa(HS) olikin toimittaja Elina Yrjölän mainio kolumni ”En halua erottaa työtä muusta elämästä”. Jotenkin se tuntui läheiseltä siihen, mitä olin iltapäivällä ajatellut. En nyt ajattele luottamustehtäviäni, joista olen saanut kuukausipalkkaa. Yhtä kesätoimittajuutta lukuunottamatta olen ollut vain yrittäjä, siis ihminen jolla työ, työaika ja muu aika menevät iloisesti sekaisin. Maanviljelijä ja parikymmentä vuotta ihmisten iloja ja murheita hoitava ja käräjiä kiertävä asianajaja. Edelleen kuolinpesien selvittäjä. Näytän kuuluvan ihmisiin, joilla useimmiten on joku ulkopuolinen ongelma ratkaistavana.

Kyllä siksi on rentouttavan mukavaa pestä mattoja, tuumia iloisessa porukassa vanhaa kulttuuria, tuumia onko tämä salakavalasti kuitenkin oikeata työtä siihen varsinaiseen oikeaan työhön verrattuna. Eräs muisteli, miten herttaiset muistot on jäljellä, kun pikkutyttönä pienellä Hapuojalla matot pestiin, Mäkelä Eeron kukkaniitylle pantiin kuivumaan ja jo illalle saatiin tuoksuvina kotiin.

Työn kokonaan puuttuminen murehduttaa kenet hyvänsä. Mutta kun työpaikka löytyy, on ilmeistä , että suurin stressi ei sittenkään johdu työnteon määrästä, vaan tunnusta ja ympäristöstä missä se tehdään, tuntuuko se vain pakonomaiselta. Jos näin on, suosittelen oheen kesäistä matonpesua, se rentouttaa mukavasti aivoja ja on kuitenkin kohtuullisen halpa sressinpoistoväline, vain mäntysuopaa.

 

Kauko Juhantalo