Ajankohtaista:

Ylen vaaligalleria, käy katsomassa Kauko Juhantalon haastattelu.

Kauko liikkeellä täällä.

Yhteystiedot

Kampanja

Lue vaalilehti tästä

 

91. KESKIVIIKKONA 27. SYYSKUUTA 2006 kello 15 (15.07)

7) Laki velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta 

Herra puhemies! Laki velan vanhentumisesta annetussa määräajassa on toki eri laki kuin laki ulosotosta. Mutta meillä oli ulosottolain kokonaisuudistuksen viimeinen vaihe täällä keväällä 2004, ja yritin silloin tehdä kovasti työtä lain täydentämiseksi: käytin useita puheenvuoroja ja olin myös valiokunnassa kuultavana, koska mielestäni lakiin jäi useita sellaisia epäkohtia, jotka tulee voida korjata. Tekemäni lakialoite on sen yhden pienen osan korjausehdotus. 

Tuolloin meillä lähennyttiin täällä monessa lakialoitteessa aikaisemmin ollutta esitystä Suomeenkin saatavasta mahdollisuudesta velan lopulliseen vanhentumiseen, mutta se ei joistakin asennesyistä ole onnistunut. Arvostan suuresti ministeri Luhtasta, joka on ollut asiassa aktiivinen, kuten koko valtioneuvosto. Ilmeisesti niistä puheista ja esityksistä, joita täällä pidettiin ulosottolain uudistamisen yhteydessä, on jäänyt jotain korvaan. 

Kuten sanoin, tämä koskee vain yhtä pientä osaa. Keväällä 2004 ensimmäisen kerran saatiin ulosoton täytäntöönpanoon 20 vuoden määräaika, ja silloinhan meillä oli täällä kova halu saada samalla siihen yhdistettyä saatavan lopullinen vanhentuminen. 

Olen korostanut aina, että sivistyneeseen valtioon kuuluu myös tehokas ulosotto. Sen täytyy vaan olla oikeudenmukainen ja sen pitäisi olla myös vertauskelpoinen muun lainsäädännön kanssa, erityisesti rikoslain säädösten. Meillä on nyt aivan liian suuri ammottava aukko siinä, millaisia tuomioita seuraa todella pahoistakin henkirikoksista. Ne ovat toki pitkiä, mutta järjestelmän kautta ne ovat käytännössä lyhyitä, ellei kyseessä ole pakkolaitostuomio. Tällaiset henkilöt saavat sitten olla meillä jälleen täysillä kansalaisoikeuksilla, heittomerkeillä varustettuna, kaikissa mukana. Mutta tämä meidän järjestelmämme tuolla saatavien puolella on sellainen, että se on ollut ikuisesti uusittavissa ja monet yrittäjät ja kunnon ihmiset ovat ikuisessa velkakierteessä. 

Tämä antoi aiheen uudistaa tätä lakia. Kuten sanoin, ministeri Luhtanen on toiminut tässä asiassa hyvin. Huomaattekin ehkä, että tämä oli aluksi menossa talousvaliokuntaan, mutta lakivaliokunta on juuri oikea elin, koska se käsittelee muutoinkin vastaavia asioita. Haluan muistuttaa, että vuosina 1991 ja 1997 Suomessa meni konkurssiin 44 000 yritystä ja meillä on jäänteinä sieltä - valitettavasti nyt tulee nuorisolle sellaisia pikkusaatavia - satojentuhansien asiakirjat niin sanotusti pyörimässä ulosoton hallinnon puitteissa. Tämä aiheuttaa valtavasti turhaa työtä johtamatta kuitenkaan reaalisiin tuloksiin. 

Ehdotukseni ydin on, että kun nyt meille on täällä 15 vuoden määräaika tulossa saliin muutoinkin vanhentumisesta, niin poikkeuksellisesti lain voimaantulon alkuaikoina lyhennettäisiin tätä vanhentumisaikaa. Tällainen aivan turha ihmisten roikottaminen ja pitäminen ulosoton hallinnossa ja turhan työn teettäminen avustavilla ulosottomiehillä ei ole eettistä eikä sivistynyttä, kun ei siinä ole enää kyse lain kunnioittamisen vahvistamisesta eikä saatavan odottajalla ole reaalisia mahdollisuuksia saada varojaan takaisin. 

Erittäin arvostetut professorit ovat lausuneet, että meillä todennäköisesti on tuhansittain käytännössä rauenneita takaajan velvoitteita edelleen ulosotossa, kun nämä takaajat ovat uupuneet matkalla. Osa on jättänyt kaiken maksamatta, ja vain osa jaksaa odottaa päästäkseen uudelleen yrittämään tai hankkimaan itselleen asunnon jne. 

Takausvelkahan vanhenee kymmenessä vuodessa päävelan vanhentumisesta. Monessa tapauksessa velkojat – pankit, perintätoimisto ynnä muut - ovat kyllä hakeneet takaajilta koko ajan saataviaan mutta unohtaneet taikka eivät ole huomanneet sitä, että saatavaa olisi pitänyt hakea yritykseltä, siltä, joka velkaa alunperin ottikin. Ellei sitä ole kymmeneen vuoteen lain mukaisella tavalla tehty, niin takaajien vastuu on päättynyt. Periminen on usein mahdotontakin, koska monia yrityksiä ei enää ole. Mutta meillä on edelleen siis tuhansittain tällaisia tapauksia myös ulosottohallinnossa. 

Ulosottolainsäädännön käsittelyn yhteydessä esille tulleiden tilastojen mukaan meillä oli vuosituhannen vaihteessa 300 000-400 000 asiaa ulosotossa. Tälläkin hetkellä ulosotossa on reippaasti yli 300 000 tapausta. Tämän huomioon ottaen olisi oikeudenmukaista, että vanhasta päästä mittaviin suhteisiin yltävät, siis täysin epärealistiset saatavat putsattaisiin pois. Eduskunnassa on tehty useita lakiesityksiä yleisestä kymmenen vuoden määräajasta vanhentumisessa – hallitusohjelmassakin mainitaan henkilökohtaisen konkurssin selvittäminen. Edellinen oikeusministeri ei ollut siinä ollenkaan aktiivinen, ja on suuri vahinko, että se on jäänyt kokonaan selvittämättä. 

Vanhentumisen yksi ongelma on myös vanhentumisen alkamisajankohdan määritteleminen: Suomessa usein puhutaan lainvoimaisesta tuomiosta ja lainvoimaisen tuomion odottamiseen saattaa mennä kymmenen vuotta asian kulkiessa eri oikeusasteissa monien menettelyjen kautta. Sitten kun riita-asian käsittely lopulta päättyy, pääsee vasta odottamaan tulevaa vanhentumisaikaa. Toivon, että lakivaliokunta hyvin huolella keskittyy myös tähän yksityiskohtaan. Maksuperusteen pitäisi alkaa silloin, kun velka tai saatava on erääntynyt, ja tuon ehdottoman erääntymisen jälkeen - tarkoitan ehdottomalla sitä, että se on sopimuksen mukainen erääntyminen - alkaa vanhentumisaika, ei siitä, miten asian käsittely venyy ja venyy. 

Mehän tiedämme aivan kohtuuttomia tilanteita myös tulevista perikunnista, joissa on oltu takaamassa läheistä tai läheisen perheen jäsen on ollut takaamassa yritystä. Eiväthän he ole vastuussa veloista. Yrittäjä itse on koettanut kuitata ne menettämällä omaisuutensa eikä ole etsinyt läheisiltä takauksia. Kun sitten perikuntiin tulee aivan uusia ihmisiä, niin pulpahtaakin esiin vielä mahdollisuus saatavien perimiseen ja alkavat katkerat riidat niistä asioista. 

Olen kovin myönteisesti odottavalla kannalla, että lakivaliokunta löytää esitykseensä, tietysti ministerin kanssa yhteistyötä tehden, mahdollisuuden tehdä näitä tarkistuksia, joihin muun muassa osaltaan viittaa tekemäni lakialoite.