Ajankohtaista:

Ylen vaaligalleria, käy katsomassa Kauko Juhantalon haastattelu.

Kauko liikkeellä täällä.

Yhteystiedot

Kampanja

Lue vaalilehti tästä

 

25. TORSTAINA 16. MAALISKUUTA 2006 kello 16.30

5) Laki valtion erityisrahoitusyhtiön ottamien vastatakausten vanhenemisesta 

Herra puhemies! Esitänkin kiitoksen herra puhemiehelle siitä, että kolmen kyselytunnin jälkeen saatoin tehdä kysymyksen asiasta, joka liittyy hyvin läheisesti tähän esillä olevaan lakialoitteeseen. 

Kysymykseni koskee Finnvera Oy:tä ja haluan aluksi todeta, että yhtiö kyllä toimii erittäin hyvin, kattavasti, asiantuntijaorganisaationa, yritysten rahoittajana jne. Ongelma, jota tässä lähestyn, liittyy lainojen myöntämiskäytännön uudistamiseen.

Kun yrittäjä aloittaa yritystoiminnan tai laajentaa sitä, kehittää uusia innovaatioita jne. ja toimintaan syntyy uusia riskejä, on Finnvera juuri omiaan jakamaan näitä riskejä julkisilla varoilla. Kyseessä on yhtiö, joka toimii valtion varoilla. Jokavuotiseen budjettiin on ennakoitu Finnveran tuleva tappio. Yleisestihän yritystoiminnassa ei haluta tappiota, mutta tiedetään toki, että jos riskikohdetta tuetaan, niin on olemassa myös riskin toteutumismahdollisuus. Usein kuitenkin, kun Finnvera antaa takauksen taikka järjestää lainaa, se pyytää yrittäjältä vastavakuuksia. Näin ei tulisi toimia, sillä eihän yritys tarvitsisi koko Finnveraa, jos yrittäjällä olisi omia vakuuksia. Hän joutuu siis kääntymään sukulaistensa, tuttaviensa, naapuriensa puoleen ja asioiden mennessä huonosti, kuten riskisijoitustapauksissa joskus tapahtuu, vastuuseen joutuvat myös nämä lisätakauksen antajat, jotka ovat ainoastaan halunneet tukea yhteiskunnallisen järjestelmän ohella tuota aloittavaa tai laajentavaa yrittäjää. Nämä takaukset muistuttavat kovasti henkilökohtaisina julkisen vallan rahojen käyttöä ja julkista takausta ja siksi pidän kohtuullisena, että epäonnistuneen yrityksen yhteydessä niiden vanhentumisaika tehtäisiin samanlaiseksi kuin verovelan vanhentuminen on. Se olisi johdonmukaista ja yhteiskunnallisesti kestävää. Onhan meillä useita erilaisia vanhentumisjärjestelmiä, esimerkiksi elatusavuissa ja veroveloissa meillä on erilainen vanhentumisjärjestelmä kuin tässä epäonnisessa suuressa uudistuksessa, jota hallitusohjelman puitteissa ei ole kyetty laisinkaan hoitamaan. 

Tänäänkin istunnossa on oltu aivan aiheesta erittäin huolissaan laajojen irtisanomisten uhkaamien ja niiden kohteeksi joutuvien ihmisten kohtalosta. Nämä ihmiset joutuvat samankaltaiseen tilanteeseen kuin 1990-luvun laman aikana monet tavalliset kansalaiset, yrittäjät ja takaajat. On sietämätöntä,, ettei tämä järjestelmä, hallitus ja eduskunta, saa hoidettua näiden ihmisten asiaa lainsäädäntöteitse. On oikeastaan turhauttavaa näistä asioista puhua, vaikka hallitusohjelmassa täsmällisesti on luvattu kymmenille tuhansille aktiivisille suomalaisille heidän kansalaisoikeutensa takaisin sekä mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi vieläkin, vaikka aika on jo heitä paljon kuluttanut. 

Minusta ministeri Koskisen aikana jonkinlainen valmistelusekamelska on vallannut oikeusministeriön. Siellä ei ole johdonmukaista linjaa, vaan hyvin ristikkäisiä linjoja ja sen vuoksi toivonkin ministeri Luhtaselle voimia ja jämäkkyyttä työhönsä. Täällähän on tehty useita aloitteita välittömästi tämänkin eduskunnan kokoonnuttua. Muistan muun muassa ed. Kiljusen aloitteen yleisestä vanhentumisesta, jota tukee reippaasti yli puolet kansanedustajista. Olen todella pahoillani, että tässä ei ole mihinkään kyetty ja hallituskausi pian päättyy. On häpeällistä, jos edelleen edetään niin, että toivonsa menettäneille ei minkäänlaista toivon kipinää voida suoda. Finnveraa koskeva uudistus olisi yksi erittäin tärkeä osa ja nämä ovat juuri niitä asioita, joihin me voimme vaikuttaa. Meillä ei ole mahdollisuutta vedota kehenkään muuhun. Tämä on poliittinen ratkaisu, se pitää hallituksen valmistella, eduskunnan läpikäydä ja toivottavasti hyväksyä. 

Niin kuin jo aikaisemmin sanoin, suurten yksityisten teollisuusyritysten irtisanomisten suhteen hallituksella ja eduskunnalla on hyvin rajatut mahdollisuudet toimia. Mutta se ihmetyttää, ettemme kykene ryhtymään toimenpiteisiin niiden asioiden suhteen, jotka juuri meille kuuluvat.