Ajankohtaista:

Ylen vaaligalleria, käy katsomassa Kauko Juhantalon haastattelu.

Kauko liikkeellä täällä.

Yhteystiedot

Kampanja

Lue vaalilehti tästä

 

Karjalan heimo - Elmi Huuhtanen

Vaimoni Liisa osti uusimman kirjasi - Evakkokierrosta tulimyskyn alle - ja luin sitä heti mielenkiinnolla. Mitä pitemmälle etenin, sitä enemmän palautui mieleen muistinmurusia omasta lapsuudesta ja tutustumisesta karjalaiseen väestöön. Minulla ei ole sukusuhteita Karjalaan. Olen alueelle tyypillinen länsi -suomalainen ja pohjois -satakuntalainen. Kielirajan, rannikon ja Etelä-Pohjanmaan lähituntumassa syntynyt ja kasvanut.

Lukiessa koin voimakkaasti muiston juuri tapahtuneista Yrjö Varpan hautajaisista. Yrjö oli Kirvusta, Karjala - poikii. Pikku Yrjön oma puukko oli äkkilähdössä jäänyt menetettyyn kotiin, kattoruoteen väliin. Sitä hän kaipasi, se pitäisi saada takaisin oli hänen toiveensa kuolemaan saakka. Vanha Karjala herkisti Yrjön. 

Jo ennen kouluikää karjalaisista naapureista minulle tulivat läheisiksi tutuiksi Koprat ja ja Ahokkaat. Tutit asuivat vastapäätä ja Ronkaisen Matti lähietäisyydellä. Iivoset vähän edempänä. Muksuja oli aina paljon liikkeellä. Passattiin pikkutöissä vanhempia, mutta pääasiassa pelattiin nelimaalia, tehtiin majoja, ongittiin ja kesytettiin variksen - ja oravanpoikia. Myös vaarallisia pommeja rakenneltiin. 
Hiitolasta kuulin paljon asiaa, mutta en tietysti niistä puheista paljon ymmärtänyt. Kopralla ihailin seinällä hienoa Viipurin linnaa. Hiljan perunapiirakat olivat ylintä herkkua. Hatakat olivat painissa kova sana ja Ahokkaan Pertistä tuli lajissa Suomen mestari. Monien karjalaisten kummallisia sukunimiä ensin vähän tirskuttiin, mutta pian ne olivat kuin itsestään selviä. Isäni Arvo on kova hevosmies. Niissä yhteyksissä kuin luonnostaan opin tunteman Karjalasta tulleet Rainingot, Vartiot, Riikoset, Levoset ja monet monet muut. Taitavia ja innokkaita hevoskasvattajia. He olivat myös aina kaikki täysin rinnoin mukana, kun mitattiin ja aurattiin kilpa-ajorataa hevosille kirkkojärven jäälle.

Näin opin pikkupojasta lähtien arkipäivän askareiden, myöhemmin myös politiikan ja monen yhteisen ilon ja surun kautta tuntemaan Karjalan heimon väkeä ja löytämään sieltä itselleni mitä läheisimpiä ystäviä. Äkillisen muuton omasta kodista ja aivan toisesta kulttuurista tänne jäyhyyteen on täytynyt olla ankara paikka. Lapsena ei vain ymmärtänyt, että vain muutama vuosi aiemmin juuri he olivat joutuneet jättämään omat rakkaat synnyinkotinsa. Karjalaisen luonteen välittömyys ja valoisuus oli uuden elämän onnistumiselle varmasti keskeisen tärkeä tekijä.

Nostan kunnioituksen hatun korkealle Sinulle Elmi. Olet kerännyt valtavan aineiston ja kirjoittanut hienon teoksen, joka kuvaa elävällä tavalla Karjalasta Kivennavan kekrolaista kansaa. Teoksen havainnollisus ja suuri kuvamäärä lähentää myös minunlaiseni täysin tuntemattoman olemaan mukana kuin tutuiksi muuttuvien ihmisten ja sukujen maisemissa. Koko Suomi antoi uhrinsa, mutta tällainen teos palauttaa meidät kaikki sykähdyttävästi muistamaan Karjalan heimon järkyttävän vaiheen Suomen kohtalon herkillä hetkillä. Kiitollisten lukijoiden puolesta. 

Kauko Juhantalo